12/2018 Maitopusu

Ennen metalliastioiden yleistymistä tuohiastioita käytettiin yleisesti maitotaloudessa. Tuohella on bakteereja tappavia ominaisuuksia ja maito säilyy tuohiastiassa pitempään pilaantumatta kuin kimpiastiassa. Tuohta oli yleensä helposti saatavilla, se on vedenpitävää ja sitkeää. Kun taidon hallitsi, tuohesta voitiin valmistaa mitä erilaisimpia tarve-esineitä.

Erityisesti Itä-Suomessa maito kuljetettiin ja säilytettiin korkeissa tuohisissa maitoastioissa eli maitopusuissa. Muita nimityksiä olivat umpvakka, putina, tölkki, kehlo ja nassakka. Samanlaisia astioita voitiin käyttää myös muiden nesteiden kuten piimän ja kaljan säilytykseen. Tällöin niitä kutsuttiin Itä-Suomessa nimellä purakka.

Maitopusu on moninkertainen tuohiastia. Sisäpuoli tehtiin umpinaisesta tuohisylinteristä eli laskusta. Lasku saatiin joko lahonneen pölkyn ympäriltä tai sahattu koivupölkky poraamalla ja kovertamalla. Laskun ympärille tehtiin kuori joko tuohilevystä tai tuohinauhasta. Kuori voitiin koristella uurtamalla tai leikkaamalla. Pohja ja kansi tehtiin tuohesta tai laudasta. Pohjan ja kannen saumat suojattiin vahviketuohilla tai -vanteilla. Kanteen tehtiin usein kahva tai sanka.

Metalli-, keramiikka- ja lasiastioiden yleistyminen lopetti tuohisten käyttöastioiden valmistuksen ja käytön 1900-luvun alussa syrjäisimmissäkin korpikylissä. Taito valmistaa moninkertaisia tuohiastioita on enää harvojen harrastajien varassa. Yksi syy tähän on kunnollisen tuohimateriaalin vaikea saatavuus.

Kuukauden esineeksi valittu maitopusu on peräisin Suojärveltä ja kuuluu Viikin maatalousmuseon kokoelmaan.