02/2010 Karjahoitajan puku

karjakko

Kuva (c) Sarka / Taina Ilmonen

Karjahoitajan lypsypukuun kuuluu sininen puuvillamekko sekä puuvillaiset, valkoiset esiliina ja päähine. Asua käytettiin lypsettäessä ja maidonkäsittelytöissä, muissa töissä asun päällä pidettiin suojamekkoa.

Mekko on valmistettu sinisestä ns. karjakkokankaasta, jota myytiin kaupoissa ja jota sai tilata mm. Kotieläinhoitajain liitosta. Malliltaan mekko on yhtenäinen kolttupuku. Vyötärö vedetään kokoon ryppynauhalla. Hihan pituus oli sopiva silloin, kun se ylettyi kyynärtaipeeseen siinä kuitenkaan rypistymättä. Kaula-aukko on takaa pyöreä, edestä kolmiomainen. Mekon helman tuli ylettyä pohkeen paksuimmalle kohdalle.

Valkoisessa esiliinassa on leveähkö vyötärökaistale, selkäpuolella ristiin kulkevat olkanauhat ovat sen kanssa saman levyiset. Esiliina kiinnitetään takaa kahdella kangaspäällysteisellä, valkoisella napilla. Myös olkanauhat kiinnitetään taakse vyötärölle napeilla.

”Karjahoitajan pukimessa ei saa koskaan olla haka- tai muita neuloja. Seuraukset niistä voivat olla hyvinkin turmiolliset. Ne voivat rehupöydälle pudottuaan joutua lehmän ruoansulatuselimiin ja sieltä kulkeutua vaikkapa sydämeen.” (Laina Vehanen: Karjaväen kirja. Pellervo-seura 1947)

Kuvan karjanhoitajan puku on kotitekoinen ja koneella ommeltu. Sitä on käytetty 1950- ja 1960-luvuilla ja se on lahjoitettu museolle Pöytyältä. Mekko on kärsinyt vaurioita, kun koeputki on särkynyt rasvakokeita tehtäessä ja rikkihappoa on roiskahtanut päälle.

”Jotta lypsäjä olisi aina asianmukaisesti pukeutunut, täytyy hänellä olla useampia kappaleita puvustoon kuuluvia vaatteita, sillä varsinkin talvella pesun jälkeen on kuivattaminen hidasta. Tilapäisesti voi lypsypuvustoon vaatteet pestä ns. nyrkkipyykissä, mutta joka tapauksessa on niitä usein puhdistettava oikeassa keittopyykissä. Keskisinisen kotimaisen karjakkokankaan väri on niin kestävä, että siitä valmistetut vaatteet voi huoletta keittää, vieläpä muutamien pesujen jälkeen yhdessä valkeiden vaatteiden kanssa.” (Laina Vehanen: Karjaväen kirja. Pellervo-seura 1947)