Valmista jouluksi

Juhlapäivät ovat arkisen elämän jaksottajia, silloin muut kuin aivan välttämättömät työt saavat hetkeksi unohtua. Siksi tuntuu hyvältä saada juhlaan mennessä suuret keskeneräiset asiat valmiiksi. Joskus kesken on vain jokapäiväistä arjen työtä, mutta toisinaan voi työn alla olla jotain suurta ja mullistavaa, jonka valmiiksi saattaminen ennen juhlaa tuntuu erityisen hyvältä.

Vuonna 1782 joulunalusaika oli Huittisten maanmittari Nils Hedengranille tiivistä ja työntäyteistä aikaa. Hän kiersi Punkalaitumenjoen varressa sijaitsevissa kylissä ensin marraskuussa arvioimassa viljelijöiden kanssa peltomaan laatua ja sitten joulukuussa jakamassa kylien pellot tilojen kesken. Tilojen lukuisat peltosarat vaihtuivat yhteen tai kahteen suureen lohkoon.

Joulunalusviikon maanantain 16.12. Nils Hedengran aloitti työt Löysälässä. Edeltävät päivät hän oli laskenut jokaiselle kylän tilalle heidän osuutensa ja piirtänyt ne karttaan. Tämän laskelman hän nyt selitti kyläläisille ja merkitsi osuudet maastoon. Työpäivä ei alkanut hyvissä merkeissä, sillä kyläläisille syntyi välittömästi erimielisyyksiä riihien, aittojen ja humalatarhojen paikoista ja siirtämistarpeista. Hedengran ei heidän välejään jäänyt selvittämään, vaan ilmoitti, että kukin voisi ilmoittaa tyytymättömyydestään maanjako-oikeudelle kuuden viikon kuluessa.

Puolenpäivän jälkeen Nils Hedengran kiirehti jo Pöyriälän kylään keskustelemaan, miten osakkaat haluaisivat kylän pellot jaettavaksi. Jonkin aikaa neuvoteltuaan ja ehkä vähän riideltyäänkin kyläläiset pääsivät sopuun jakotavasta. Sopimuksen synnyttyä maanmittari säntäsi tekemään laskelmia. Päivä taisi venyä pitkäksi, sillä jo seuraavan päivän aamuna hän palasi Pöyriälään merkitsemään sopimustuloksen maastoon.

Joulunalusviikko jatkui heti iltapäivällä Hurulan kylässä. Kylässä oli vain kaksi osakasta, joilla oli jo ennestään selvät sävelet jaon suhteen. Maanmittarin piti vain kirjata sopimus, laskea pinta-alat ja merkitä seuraavana aamuna rajat maastoon.

Keskiviikkoiltapäivä kului Hannulassa. Tässäkin kylässä osakkaita oli kaksi, ja he olivat jo aamupäivän aikana sopineet keskenään, miten pellot jaettaisiin. Hedengran kirjoitti sopimuksen pöytäkirjaksi ja luki sen suomeksi osakkaille. Osakkaat vahvistivat sopimuksen puumerkeillään. Tällä kerralla maanmittari jätti yötyöt tekemättä ja laski hannulalaisten osuudet vasta seuraavana päivänä. Perjantaiaamulla hän palasi merkitsemään osuudet maastoon.

Isojakourakoinnin jälkeen sekä talonpojat että maanmittari saivat suunnata hyvillä mielin joulukirkkoon. Huittisten kirkko, Selim Lindqvist, Museoviraston kuvakokoelmat.

Vaikka joulu lähestyi, vielä ei ollut aika hellittää työtahtia. Iltapäivän ohjelmassa oli Suttila, jossa aluksi selviteltiin valtakirjoja ja muita asiapapereita. Sopimukseen peltojen jaosta päästiin neuvottelujen kautta ja pöytäkirja voitiin allekirjoittaa vielä samana päivänä. Vaikka lauantaina hyvä Tuomas jo sanonnan mukaan toi joulun, senkin päivän maanmittari käytti Suttilan laskelmien tekemiseen.

Hedengranin ilmeinen suunnitelma urakan valmistumisesta jouluksi oli pettämässä, mutta silti sunnuntaita ei sentään isojaon tekemiseen käytetty. Sen sijaan maanantaina Nils Hedengran kiirehti jälleen työn touhuun ja Kanniston kylään, jossa Haritun taloon olivat kokoontuneet sekä Kanniston että Teikarlan kyläläiset. Päivän aikana sopimus peltojen jaosta syntyi molempien kylien osalta.

Kanniston ja Teikarlan peltojaot saivat odottaa maastoon merkitsemistä aina joulun juhlakauden yli tammikuun puoliväliin, mutta Suttilan peltojaon Nils Hedengran ehti päättämään vielä jouluaattona. Jouluaaton toimitus olisi varmasti ollut mukava saada nopeasti tehtyä, mutta nähtyään rajat maastossa Tuomas Sutti alkoi epäillä, että hänelle oli tullut liian pieni osuus Hakunin puoleisesta pellosta. Mahtoiko asia vaivata Tuomasta joulun pyhät, vaikka maanmittari selittikin hänen lohkossaan olevien sarkojen olevan pidempiä kuin naapureiden lohkoissa? Jakotuloksen näkeminen maastossa helpotti jaon käytännön merkityksen hahmottumista. Siksi Tuomas ja Juho Sutin välillä sopimusta jouduttiin vielä rukkaamaan, ennen kuin kaikki osapuolet pääsivät joulun viettoon. Näin kaikki kesken olleet peltojaot Huittisissa oli sillä kerralla saatu sopimukseen asti. Kannistossa ja Teikarlassa tosin jouduttiin jännittämään sopimuksen fyysistä lopputulosta joulun yli, eikä Nils Hedengran saanut arkistoida aivan kaikkia urakkansa karttoja ja asiakirjoja jouluun mennessä.

Iloista ja rauhallista joulua kaikille!