Vuoron odottelua DeLaval -lypsyrobotin luona 2010. Kuvaaja: Martina Motzbäuchel. Kuva: Maaseutuverkosto.

Näyttelyyn ja syvemmälle: Maidontuotannon automatisoituminen

Tarinatiinussa julkaistiin noin vuosi sitten julkaistu kirjoitus, jossa annettiin jo pieni makupala konehallin tulevasta On se kone! –näyttelystä. Toisin kuin silloin kerrottiin, avautuu näyttely vasta kesällä 2024. Peltotyöskentelyn ja traktoreiden ohella näyttelyssä tullaan käymään läpi eläinsuojien kuten navetan, sikalan ja kanalan koneistumista. Tässä Tarinatiinussa perehdytään maidontuotannon automatisoitumiseen.

Sarka sai keväällä 2022 lahjoituksena ruotsalaisen DeLaval VMS (Voluntary milking system) automaattisen lypsyrobotin. Sitä on päässyt ihailemaan entisessä konenäyttelyssä, ja se palaa esille ensi kesänä On se kone! –näyttelyssä. Kyseinen DeLaval VMS on Suomen ensimmäinen toiminnassa ollut automaattinen lypsyrobotti. Se otettiin käyttöön Mynämäellä vuonna 2000, Marjo Jaakkolan tilalla. Samoihin aikoihin kaksi muuta maitotilaa Siuntiossa ja Lopella lähtivät mukaan robottilypsyyn. Lypsyrobottien määrä nousi aluksi hitaasti. Sataan kappaleeseen päästiin ensimmäisen viiden vuoden aikana. Tämän jälkeen suosio alkoi kasvaa ja vuonna 2022 niitä oli jo parituhatta. Neljäsosa koko Suomen lypsytiloista oli robottilypsytiloja.

DeLavalilla haluttiin luoda järjestelmä, johon on kytkettynä lypsykarjatilan tuotanto mahdollisimman monipuolisesti. Toinen periaate oli tehdä lypsystä sen kaltainen, että tilan kaikki lehmät pystytään lypsämään robotilla. Niinpä päädyttiin ns. robottikäsivarteen, joka edelleen on VMS:lle tunnusomainen ratkaisu. Useilla patenteilla suojatussa VMS-järjestelmässä oli ensimmäisenä kosketus-näyttö, vedinpesu, todellinen neljänneslypsyjärjestelmä ja hyvän hygienian varmistava peräpelti.

Metallinen lypsyrobotti seisoo keskellä hallia. Takana keltainen Fiat-traktori.
DeLaval VMS –lypsyrobotti oli esillä Koneista Voimaa –näyttelyssä. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka

Robottilypsy sopii pihattonavettoihin, sillä niissä lehmät kulkevat vapaana ja pääsevät itse kulkemaan roboteille, kun tuntevat lypsytarvetta. Robotti myös annostelee lehmille herkkuapetta, joka jo itsessään houkuttelee lehmiä paikalle. Robotti kuitenkin tunnistaa, mikäli sama lehmä pyrkii liian monta kertaa päivässä lypsylle, eikä päästä sitä silloin porteista sisään. Automaattinen lypsyrobotti helpottaa karjanhoitajan työtä vapauttamalla työaikaa muihin tärkeisiin aisoihin, kuten lehmien terveyden tarkkailuun ja navetan siisteyden ylläpitoon. Robotin tuottamasta datasta saa myös paljon apua tuotannon suunnitteluun.

120 vuotta konelypsyä

Konelypsyn toimintaperiaate on keksitty jo vuonna 1903, ja ensimmäisenä se oli käytössä kannulypsykoneissa. Tykyttimen ja nännikumin hierova liike on suunniteltu muistuttamaan vasikan imemistä ja käsinlypsyä. Konelypsyn aikana nännikumin sisällä on jatkuva alipaine eli lypsyalipaine, mutta nännikumin ulkopuolella, hylsyn ja nännikumin välisessä tilassa, alipaine vaihtelee tykyttimen ohjaamassa tahdissa. Tämä saa aikaan nännikumin hierovan liikkeen. Voit lukea kannulypsykoneista vanhasta Kuukauden esine -tekstistä. Kannulypsykone on myös nähtävillä museon Maatalouden aika -näyttelyssä.

Nainen huivi päässä on kyykyssä navetassa ja on asentamassa kannulypsykonetta lehmälle
Aili Ruuska lypsää kannulypsykoneella 1970-luvulla. Lehmällä on päällä potkunestorauta. Kuvaaja Markku Ruuska. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka

Tekstissä mainittujen lypsyrobotin ja kannulypsykoneen lisäksi 1970-luvulla yleistyi putkilypsykone, jota käytetään edelleen suurimmassa osassa suomalaisista maitotiloista. Putkilypsyä voi käyttää sekä parsi- että pihattonavetoista. Parressa lypsäjä menee putkilypsykoneen kanssa lehmän luo, ja pihatoissa lehmä viedään erilliselle lypsyasemalle. Niissä lypsy vaatii edelleen paljon käsityötä, lypsykoneen asettamisessa ja lehmän utareiden puhtaanapidossa. Pihattojen lypsyasemilla karjakon työergonomia on hieman parempi kuin parsinavetoiden putkilypsyssä, sillä lypsyasemat on usein kohotettu jalustalle, eikä työntekijän siten tarvitse kumarrella lehmien alle. 

Kaksi henkilöä lypsävät kahta lehmää lypsyasemalla joka on korotettu maasta.
Lehmiä lypsetään lypsyasemalla. Kuva: Pellervon kuva-arkisto

Lypsytekniikoihin ja niiden kehitykseen perehtyminen on ollut mielenkiintoista. Allekirjoittanut, näyttelyhankkeen uusi projektityöntekijä, on kaupunkilainen jolla ei alun perin ollut juuri lainkaan käsitystä nykyisestä maitoteollisuudesta. Mikäli lypsyrobottien toimintaperiaate kiinnostaa, suosittelen katsomaan Youtubesta esimerkiksi Valion* havainnollistavan videon: Tutustu valiolaiseen maitotilaan, jossa lehmät käyvät lypsyrobotilla – YouTube

Tervetuloa tutustumaan ensi kesänä uuteen On se kone! –näyttelyyn ja suomalaisen maatalouden koneellistumiseen!

Kirjoittaja Petra Nikula toimii On se kone! –näyttelyn projektityöntekijänä ja koordinaattorina. Hän on kaupunkilainen, joka on täysin rakastunut lehmiin.

*Valio on yksi On se kone! –näyttelyn tukijoista.

Lähteet:

Mälkiä, Pirjo: Kotieläinten terveydenhuoltolehti. Automaattiset lypsyjärjestelmät ovat jo mittavia lehmien terveyden seurantajärjestelmiä (https://kmvet.fi/automaattiset-lypsyjarjestelmat-ovat-jo-mittavia-lehmien-terveyden-seurantajarjestelmia/ )

Manninen, Esa: Maito ja Me. Lypsykoneen tärkein osa (https://maitojame.fi/artikkelit/lypsykoneen-tarkein-osa/)

Nyman Kaj: Maito ja me. Automaattilypsyn tilastoja (https://maitojame.fi/artikkelit/automaattilypsyn-tilastoja/)