Monipuolinen museo: Lasten puuhapäivä 19.7.
Kesä ja etenkin heinäkuu on kiireistä aikaa Sarassa. Ehdottomasti kesän isoimpana projektina on ollut yksi vuoden tärkeimmistä tapahtumista eli Lasten puuhapäivä, jonka suunnittelu annettiin suurelta osin meidän kesätyöntekijöiden vastuulle. Tässä Tarinatiinussa kerromme tapahtuman suunnittelusta, toteutuksesta ja jälkitunnelmista.
Tänä kesänä meitä kesätyöntekijöitä on ollut Sarassa kolme; Maria, Suvi ja Vilma. Seuraavaksi lyhyet esittelyt meistä
Minä, eli Suvi, olen opiskellut Turun Yliopistossa ainakin museologiaa ja etnologiaa. Onnekseni valmistuinkin tässä kesätyöjakson aikana maisteriksi. Elämä maaseudulla niin ennen kuin nyt kiinnostaa suuresti. Loimaa ei ole itselleni ennestään tuttua seutua, mutta sen sijaan vietän suuren osan vapaa-ajastani isovanhempieni maatilalla Liedossa erilaisten kasvatusprojektien parissa.
Nyt tekstin takana on Vilma. Olen kotoisin Ypäjältä, joka on Loimaan naapurikunta. Aloitin opiskelut historian parissa Jyväskylän yliopistossa viime syksynä, joten olen vielä suhteellisen untuvikko opiskelujen kannalta. Onneksi kuitenkin tällä seudulla lapsuuden viettäminen on kerryttänyt tietotaitoa maataloudesta.
Minä, Maria, olen kotoisin Etelä-Pohojammaalta sivukylältä. Vaikkei meillä itsellä ollut maatilaa, tuli lapsuudessa vietettyä aikaa perunapellolla ja heti lähimmissä naapureissa oli sikala ja navetta. Kiinnostus menneeseen ja historiaan on myös pysynyt mukana pienestä pitäen. Nyt opiskelen neljännettä vuotta Turun yliopistossa pääaineena kulttuurihistoriaa ja sivuaineena museologiaa.
Puuhapäivän suunnittelu
Suunnittelu ja päivän odotus olivat jännittävää aikaa, sillä kenelläkään meistä ei ollut kokemusta lapsille suunnattujen suurten tapahtumien järjestämisestä etukäteen. Kaikesta huolimatta oli innostavaa käyttää mielikuvitustaan ja asettua lapsen asemaan. Puuhaa pyrimme keksimään mahdollisimman monelle ja eri ikäisille, tietysti maatalousteemassa pysyen.
Jokin eläin haluttiin ehdottomasti mukaan lastenpäivään omien kesäeläintemme lisäksi. Ennen ponitalutusta pohdimme jotakin sellaista, mitä ei ihan joka paikassa näkisi – esimerkiksi lehmää, alpakkaa tai vuohta katseltavaksi ja rapsuteltavaksi. Tällaisen eläimen hankinnassa ilmeni kuitenkin haasteita vähäisen tarjonnan vuoksi, joten päädyimme perinteiseen ponitalutukseen.
Aarrejahdin suunnittelussa haluttiin mukaan jotakin tarinallista, hieman jännittävää ja sopivan haastavaa. Kehittelimme historiaan pohjautuvan alkuasetelman ja sukupolvelta toiselle kulkeutuvan kertomuksen, jonka maailmaan aarteen metsästäjä voisi hetkeksi eläytyä. Samalla kierroksella voisi tarttua mukaan tietoa Suomen maataloushistoriasta. Näyttelyssä toteutettava aarrejahti tarjoaisi tekemistä myös sadepäivän varalle ja hieman vanhemmille lapsille. Aarrejahdin suunnittelu vei aikaa, mutta oli sitäkin antoisampaa. Kierroksen haasteellisuus kohderyhmän huomioon ottaen mietitytti eniten, sillä eri ikäisten lasten välillä olisi paljon eroa jo esimerkiksi lukutaidossa. Lopulta päädyimme lisäämään tekstivihjeiden oheen kuvia, joita seuraamalla pienemmätkin osallistujat pääsisivät perille ainakin vanhemman avustuksella.
Selvittelimme erilaisia pihaleikkejä ja askarteluideoita. Pihaleikkejä pyrimme valitsemaan monipuolisesti eri tilanteisiin ja eri ikäisille. Mietimme monia vaihtoehtoja eläinteemaiselle askartelupajalle. Netin syövereistä löytyikin inspiroiva idea eläinten ja otusten askarteluun oksista. Ajattelimme, että oksista askartelu sopisi kaiken ikäisille lapsille (toki aikuisellekin) ja siinä saisi päästää mielikuvituksen valloilleen. Samalla vältyttiin ostamasta suurta määrää uusia materiaaleja kun voitiin hyödyntää luonnon oksia. Lisäksi oksista askartelu sopi museon teemaan, sillä entisaikaan moni lapsi on askarrellut lelunsa itse luonnon antimista, tunnetuimpana esimerkkinä käpylehmät.
Itse pääpäivä
Puuhapäivä lähti vauhdilla käyntiin heti museon ovien avauduttua, kun jonoa oli pihalle asti. Alkujännityksen laannuttua päivä lähti hyvin rullaamaan ja vaihtelimme eri pisteiden työntekijää päivän mittaa niin, että jokainen pääsi vuorollaan askartelemaan, leikkimään ja opastamaan. Päivän aikana saimme suuren avun myös muilta museon työntekijöiltä.
Poniajelu oli alusta asti hitti, niin kuin oli odotettavissakin. Saimme tapahtumaan Loimaan Hevoshaalta kaksi suloista ponivanhusta, jotka ilahduttivat lapsia koko päivän. Askartelupajalla riitti pitkin päivää puuhastelijoita ja pajassa valmistui jos jonkinmoista eläintä ja ökkömönkiäistä. Myös työntekijän roolissa oli hauskaa tarkastella erilaisia oksia ja miettiä mitä mahdollisuuksia niiden muodoissa piilikään. Saatiin positiivista kommenttia siitä, miten hyvin lapset jaksoivat keskittyä ja panostaa olioidensa tekemiseen – ehkä taustalla oli vapaus toteuttaa omia ideoitaan.
Aarteenmetsästys oli sekin suosittu, ja oli mukava katsella aarrearkkua availevien lasten iloisia ilmeitä. Alkuepäilyistä huolimatta suurin osa lapsista selvitti radan ongelmitta. Leikkihetket jäivät osallistujamäärältä pieniksi. Kuitenkin muutamaan otteeseen pääsimme vetämään perinteisiä pihaleikkejä, joista etenkin Peili oli lasten mieleen.
Myös lastenpihan traktorit ja keppihevoset sekä asfalttiliidut olivat käytössä. Päivän päätteeksi puput ja lampaat olivat saaneet niin paljon rapsutuksia, voikukanlehtiä ja apilaa, että pientä nuupahtamista oli aistittavissa. Myös näyttelyissä kierteli porukkaa. Puimuripelimme oli niin kovassa käytössä, että se irtisanoutui toimimasta päivän jälkeen. (Korjaaja kutsuttu eli pian museolla pääsee taas puimaan!)
Kesätyöntekijöiden lopputunnelmat
Äkkiä kello olikin jo kaksi ja lasten puuhapäivästä suoriuduttiin mallikkaasti.Lopulta kaikki meni hyvin ja osin jopa loistavasti, vaikka toki parannettavaakin olisi ollut. Askartelu ja poniajelu olivat ehdottomia päivän hittejä, mutta leikkihetkestä olisi voinut ehkä tiedottaa paremmin kävijöille tai miettiä toinen sijainti leikkimiselle. Keskustelimmekin jo muun museohenkilökunnan kanssa, miten leikkituokiota voisi jatkossa kehittää niin, että mahdollisissa tulevissa tapahtumissa leikkijöitä olisi enemmän mukana. Aarteen metsästys oli lopulta juuri sopivan haastava, vaikka osallistujien ikää ja keskittymiskykyä olikin etukäteen vaikea arvioida. Aarretta pääsi etsimään myös vielä puuhapäivän jälkeenkin.
Puuhapäivän toteuttaminen opetti meille kesätyöntekijöille paljon lapsille järjestettävästä tapahtumasta, mikä toimii ja mikä ei. On todettava vanhojen klassikoiden, kuten ponitalutuksen, toimivan lasten tapahtumissa aina. Liiallinen yliajattelukaan ei kannata, sillä lapsilla on hieno kyky leikkiä ja innostua monenlaisesta puuhasta.
Kirjoittajat: Vuoden 2023 kesätyöntekijät Vilma Helenius, Suvi Salminen ja Maria Majamaa
