Kumpparit jalkaan!

Huhtikuun loskasäät ovat saanet meistä monet vetämään kumisaappaat jalkaan. Saappaan varret lonksuvat niin luonnonystävän metsäretkellä, lapsilla leikkipuistoissa kuin koiran ulkoiluttajan jalassa. Vaikka maataloudessa työskenteleville löytyy nykyään tarjontaa monenlaisista työ- ja turvajalkineista, on kumisaapas yhä monen karjanhoitajan, eläinlääkärin ja viljelijän vakiovaruste. Ei siis ihme, että kumisaappaat löytyvät myös museon Maatalouden aika -perusnäyttelystä.

Lehmät hamuavat karjanhoitajan niille juuri tarjoilemaa ruokaa.
Karjanhoitaja ruokkii karjaa kumisaappaat jalassaan vuonna 2020 Raumalla. Kuva: Sanna Vuorinen/Sarka.

Näyttelyssä kumisaappaat ovat EU-tarkastajaa esittävän nukkehahmon päällä. Ne kertovat siitä, miten tarkastaja valmistautuu työtehtäviinsä. Tilakäyntejä varten on varustauduttava niin, että tiluksilla pärjää kelissä kuin kelissä. Sopivan vaatetuksen lisäksi hänen muita vakiovarusteitaan tilakäynneillä ovat tilaan ja työhön liittyvien dokumenttien lisäksi mm. gsp-laite, puhelin ja ensiapupakkaus.

Mustat kumisaappaat nukkehahmon jalassa.
Näyttelyssä esillä olevat Kontiot. Kuva: Iina Wahlström/Sarka.

Kumista tuli 1800-luvun puolivälin uusi ihmeaine, kun amerikkalainen Charles Goodyear keksi vulkanointiprosessin luonnonkumille. Goodyear itse päätti hyödyntää keksintönsä autonrenkaiden valmistukseen. Myös kumisaappaat näkivät päivänvalon varsin pian. Goodyearin maamies, syntyjään brittiläinen Hiram Hutchinson osti menetelmän patentin valmistaakseen jalkineita ja perusti Ranskaan vuonna 1853 yrityksen, joka nykyään tunnetaan nimellä AIGLE. Tuohon aikaan Ranskan väestöstä iso osa oli maatöissä. Tämä väki oli perinteisesti käyttänyt erityisesti puukenkiä. Markkinat jalat kuivina ja puhtaina pitäville jalkineille olivat siis olemassa.

Suomessa kumisaappaat ja kumiteräsaappaat yleistyivät 1930-luvulla. Siihen asti työjalkineina suosittiin nahkasaappaita, jotka yritettiin saada vedenpitäviksi parkitsemalla, rasvaamalla ja pikeämällä. Nahkasaappaatkaan eivät olleet ehtineet kulua kansan jaloissa järin pitkään; saappaista oli tullut yleisjalkineet sekä kesä- että talvikäyttöön laajemmin vasta 1800-luvun kuluessa. Vielä 1700-luvun alussa kansan keskuudessa saappaat olivat olleet melko harvinaisia. 1700-luvun puolivälin tienoilla ne olivat alkaneet yleistyä vähitellen, aluksi juhlapukuun kuuluvina jalkineina.

Hevonen vetää pellolla apulantakonetta, mies ohjaa kävellen.
Nahkasaappaat olivat ympärivuotiset työkengät. Kuva: Nils Westermarck/Sarka.

Näyttelyssämme oleva EU-tarkastaja on vetänyt jalkaansa kotimaiset Nokian Jalkineet -yrityksen valmistamat, jo klassikkoaseman saaneet Kontio-saappaat. Nokian kumisaappaiden juuret ovat vuonna 1898 perustetussa Suomen Gummitehdas Oy:ssä ja (myöh. Suomen Kumitehdas Oy), joka vuonna 1967 sulautettiin silloisen Nokia Osakeyhtiön ja Suomen Kaapelitehdas Oy:n kanssa Nokia Oy:ksi, joka jatkoi kumijalkineiden valmistusta yhtenä toimialanaan. Vuonna 1990 Nokia yhtiöitti kumijalkineiden valmistuksen omaksi yhtiöksi, Nokian Jalkineet Oy:ksi.

Suomalaisten kumisaappaiden historiassa hauska yksityiskohta ovat saappaiden nimet, joissa erityisesti sotien jälkeen näkyi hyvin niiden käyttötarkoitus; myynnissä oli muun muassa Tukki, Kaivos, Teno, Erä, Pilkki ja Partio nimisiä saappaita.

Nainen hiihtää, kevätaurinko paistaa, taustalla iso talo.
Menneinä vuosikymmeninä kumisaapas kävi myös hiihtojalkineesta, jos suksissa oli remmisiteet. Kuva: Sarka.