04/2015 Turpajarru

Hevonen oli maanviljelijälle pitkään elintärkeä apu pellon ja metsän töissä. Sen avulla siirtyivät kuormat ja ihmiset paikasta toiseen ja myös sodankäyntiin tarvittavia hevosia toimitettiin Suomen alueella ennen kaikkea maaseudulta. Hevonen on suuri ja voimakas eläin ja kesytettynäkin sen kanssa tehtävät hoitoon ja lääkintään liittyvät toimenpiteet on tehtävä äärimmäistä tarkkaavaisuutta noudattaen.

Vanhan hevosmiestaidon kulmakiviä oli saada hermostunut hevonen rauhoittumaan ja olemaan luottavaisesti paikallaan esimerkiksi kengitettäessä tai hampaiden hoidon aikana. Perinteinen kengittäjien ja eläinlääkärien käyttämä keino hevosen rauhoittamiseen ja kivun lievittämiseen oli niin sanottu turpajarru. Kysymyksessä oli yksinkertainen, noin 30 cm pitkä puukapula, jonka toiseen päähän oli tehty reikä ja sidottu tukevasta narusta lenkki. Hevosen turvan kärki kiristettiin rivakalla otteella narulenkin sisään ja kapula tuettiin riimun poskihihnaan pitäen kiinni tiukalla otteella.

Perinteisestä turpajarrusta on saatavissa myös moderneja, metallista valmistettuja ns. huulipuristimia, joiden toiminta perustuu periaatteessa samaan ajatukseen. Huulipuristimien käyttö muissa kuin välttämättömissä hoitotilanteissa on aiheuttanut keskustelua niiden mahdollisesti aiheuttamasta kivusta. Nykyään hevosten rahoittamiseen käytetään usein rauhoittavaa lääkitystä.

Kuukauden esineeksi valitun turpajarrun on lahjoittanut vuosikymmeniä Loimaalla ja lähialueella vaikuttanut arvostettu ”vanhan ajan hevosmies” ja eläinlääkäri.