Luudat ja juuriharjat esiin, nyt kuurataan!
Museo avaa ovensa yleisölle 1.6. ja siihen on valmistauduttu muun muassa erityisen huolellisella siivouksella. Koronakevään aikana moni on suorittanut myös kotonaan suursiivouksen. Kesän myötä alkaa taas myös mattojen pesemisen kultakausi. Siinäpä syitä kerrakseen tutkailla hieman siivousvälineiden historiaa.
Lattiaa siistittiin ennen varpu- tai varsiluudalla. Kunnon lattianpesussa aineina käytettiin maalaamattomilla puulattioilla vettä ja hiekkaa, maalatuilla vettä ja saippuaa. Maalaamattoman lattian pesussa saatettiin luudan sijasta käyttää myös vaikkapa vanhoja tuohivirsuja tai huosinta, joka tehtiin tuohesta tai oljesta.
Kuvassa huosian Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmista.
Luutia oli monenlaisia ja moneen eri käyttötarkoitukseen. Oli lehti- ja havuluutia, tynkäluutia, navetta- ja talliluutia. Jo elämää nähneellä luudallakin saattoi olla virkaa: lyhyeksi kulunut risuluuta toimi erinomaisesti esimerkiksi lattialankkujen välien putsaamiseen.
Luudalla siistittiin myös piha ja ulkoportaat. Harraskaisissa taloissa saatettiin pihan hiekkakäytävät luutia päivittäin, jotta hameiden helmat eivät tahriintuisi. Talvella luudalla saatiin lakaistua lumi niin pihapolulta kuin portailtakin. Luudalla myös rapsittiin enimmät lumet ja roskat kengistä ja vaatteista ennen sisälle menoa.
Sitkein varpuluuta saatiin variksenmarjan varvuista. Luudat, kuten muutkin työvälineet, valmistettiin itse. Yleensä luutien sitominen oli naisten työtä, mutta sittemmin luutia ovat saattaneet valmistaa myös miehet.
Kuvassa tuvan siivousta 1900-luvun alkukymmeniltä. Kuva kuuluu Jalasjärven museon kokoelmiin.
Erilaisia harjoja on suomessa valmistettu teollisesti 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Pikkuharjan puuttuessa leivinpöytä saatettiin kuitenkin siististiä kuivatulla jäniksenkäpälällä tai kanansiivellä.
Kansanomaisen juuriharjan harjasten materiaalina on käytetty ainakin haapakuitua, kanervan latvoja, suopursun juuria ja variksenmarjan varpuja. 1900-luvun alussa alettiin maahan tuoda riisinjuurta, joka vakiintui juuriharjan materiaaliksi. Pula-aikana sodan jälkeen juuriharjojen valmistuksessa palattiin käyttämään myös edellä mainittuja suomalaisia luonnonmateriaaleja. Riisinjuurta käytetään vieläkin juuriharjan valmistuksessa rinnan synteettisen kuidun kanssa.
Iina Wahlström, näyttelyamanuenssi, Suomen maatalousmuseo Sarka
