Luokkivaljaiden länget

Ennen koneita -näyttelyn länkiseinällä näkee kansanomaisen veistotaidon ja maalaustaiteen kauneutta. Vaikka kansantaide muuttui, olivat monet aiheet käytössä pitkään. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.

Kuormaa tai kärryjä vetävä hevonen on valjastettu joko luokki– tai silavaljastuksella. Kahdesta tavasta silavaljastus on kevyempi. Luokkivaljastusta, jossa on luokki eli vemmel, länget ja aisat, on käytetty erityisesti vedettäessä raskaita kuormia, sekä talvella reen edessä. Tuolloin länkivaljastusta suosittiin jopa sen vuoksi, että jäihin pudonnut hevonen oli helpompi irrottaa längistä ja pelastaa pulasta. Länkien kanssa ei välttämättä aina käytetty luokkia. Länkiä on kutsuttu länsisuomalaisella murrealueella rängiksi ja Varsinais-Suomessa rangiksi.

Länget ovat yleensä kaksiosaiset puukaaret, mutta myös hevosenpään ylivedettäviä, yksiosaisia länkiä on käytetty. Länkien avulla hevosen vetovoima välittyy aisoihin ja kuormaan. Ruomien kiinnitystä varten länkiin tehtiin reiät. Ruomat eli rahkeet ovat nahkahihnat, joilla aisat ja länget on yhdistetty toisiinsa. Ruomanlenkit ovat usein nahasta, mutta työkäytössä ne ovat saattaneet olla pajunvitsaksista tehdyt. Länkien veistoon sopivia puita, länkipuita, katseltiin ja otettiin talteen metsässä liikuttaessa.

Länkien pintaan saatettiin veistää tai maalata erilaisia koristeita. Kasviaiheet olivat yleisiä. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.

Länget veistettiin jokaiselle hevoselle erikseen, sillä niiden piti istua eläimen kaulalle ja olkapäille sopivasti, jotta ne eivät hiertäneet käytössä. Pakan eli länkien paksuimman kohdan piti osua oikeaan paikkaan. Länkien istuvuutta voitiin lisätä kiinteillä toppauksilla. Niiden päällyksenä käytettiin nahkaa ja länget saatettiin päällystää ympäri. Täytteenä käytettiin siankarvoja, sillä ne eivät painuneet käytössä ja toisaalta ne kuivuivat nopeasti. Myös erikseen kiinnitettäviä patjoja on käytetty. Ne ovat saattaneet olla paksua huopaa tai nahasta toppaamalla valmistettuja.

Valjastettaessa kaksiosaiset länget on sidottu yläpäästä harjustimella ja alaosasta rinnustimella. Sitomista varten länkien puolikkaisiin on joko sorvattu reiät, joiden kautta hihnat ovat kulkeneet, tai reikä, jolloin nahkahihnan toinen reuna on kulkenut ulkoreunan kaarteen kautta.

Hevosenpääkuvioiset länget ovat taidokkaasti veistetyt ja maalauksella on korostettu veistopintoja. Yläsakaroiden veistossa eläinaiheet tyyliteltiin lopulta tuntemattomiksi. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.

Länkien ulkonäkö ei ollut yhdentekevää. Ne olivat joko maalaamatonta tai maalattua puuta. Länkien koristelu kertoo niiden omistajan varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta. Pyhäkäyttöön tarkoitetuissa hienommissa valjaissa saattoivat taitavat puuntyöstäjät ja maalarit näyttää taitonsa.

Työkäytössä olleet länget maalattiin mustiksi ja niitä saatettiin vahvistaa raudalla. Maalaamattomat työlänget voitiin koristella erilaisin puukaiverruksin: koloin, pykälin ja urin. Geometrisia kuviota käytettiin joko koko pinnan koristeluun tai niitä ryhmiteltiin esimerkiksi nauhaornamenteiksi.

Niin työ- kuin hienompien länkien veistokoristeet seurasivat usein niiden kaarevia muotoja ja korostuivat esimerkiksi yläsakaroissa. Ne saatettiin veistää linnunpään muotoisiksi, mutta myöhemmin hevosen- tai leijonanpään mallisiksi. Nämä eläinaiheet saatettiin lopulta tyylitellä tuntemattomiksi. Myös kasviornamentteja ja lehväkoristeita veistettiin länkiin. Sydänkaiverruksin koristeltujen länkien on arveltu liittyvän morsiusmatkaan.

Barokin vaikutus näkyy länkien värityksessä sekä ornamentin aiheessa: tulppaanikuvio toistui myös muussa kansantaiteessa, kuten kaapeissa, ryijyissä ja arkuissa. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.

Länkien maalauksessa käytetyt koristeaiheet ja värivalinnat ovat seurailleet aikakausien tyyli- ja makusuuntia. Renessanssin punainen, sininen ja keltainen vaihtuivat kustavilaiseen helmenharmaaseen ja sinivihreään. Myös vihreän ja ruskean eri sävyjä on käytetty. Barokin kukka-aiheita, esimerkiksi ajan uutuuskasvia, tulppaania, käytettiin maalauksien aiheena. 1700-luvulla veistettiin rokokootyylisiä lehväkuvioita.

Usein längissä yhdistettiin sekä koristeveistoa että maalausta. Länkien kaarten muotoja seuraavat urat on saatettu maalata pääväristä poikkeavalla värillä.

Ennen koneita -näyttelyn länget kuuluvat Helsingin yliopiston Viikin maatalousmuseolta saatuun kokoelmaan. Vuonna 2016 länkiä konservoitiin tekemällä niille mekaaninen puhdistus imuroimalla, sekä pensseleillä ja lampaankarvapölyhuiskalla puhdistaen. Liuotinpuhdistus etikkahapolla suoritettiin ruiskuttamalla ainetta esineiden pintaan ja kuivaamalla ne kuitukankaalla. Näyttelyn länget ovat olleet käytössä pääasiassa 1800-luvun puolivälin ja 1920-luvun välillä eri pituisia aikoja. Joidenkin tiedoissa on maininta varhaisemmasta käyttöajankohdasta.

Saran päänäyttelyssä Maatalouden aika voi puolestaan seurata videolta, miten hevonen länkivaljastetaan.