Viikon esineenä kuolaimet

Suomessa hevosta on käytetty yli kahdentuhannen vuoden ajan liikkumiseen sekä tavaroiden kuljettamiseen. Hauta- ja suolöydöistä on ollut runsaasti hevosenkenkiä sekä rekien ja valjaiden osia. Osa hevoseen liittyvistä suomen kielen sanoista on myös hyvin vanhoja, kuten sanat varsa, aisat, länget, suitset ja kuolaimet. Metallisia kuolaimia alettiin käyttää rautakaudella.

Hevoset olivat ennen parhaiten hoidettuja ja ruokittuja kotieläimiä. Ne kuuluivat miesten maailmaan. Naiset hoitivat lehmät, miehet hevoset ja tallin. Miehet liikkuivat enemmän kodin ulkopuolella, joten hyvin hoidettu hevonen oli isännän ylpeys.

Suomenhevonen oli monelle isännälle ystävä ja työtoveri. Kuva Kauko Nenonen, Suomen maatalousmuseo Sarka.

Hevonen oli pitkään keskeinen osa maataloutta. Ennen 1950-luvun alkua traktorien määrä pysyi Suomessa vähäisenä eikä uhannut hevosen asemaa maataloudessa. Enimmillään hevosia oli vuonna 1950, jolloin niitä oli 408 800. Samana vuonna traktoreita oli 14 452.

Koneellistumisen myötä hevosten määrä kuitenkin väheni jyrkästi ja kymmenessä vuodessa niiden määrä laski 250 600:aan. Koneellistumisen alkuvaihe näkyi erityisesti varsojen määrän voimakkaana supistumisena 1950-luvulla. Hevoskantaa vähennettiin varsottamalla yhä harvempia tammoja ja varsotusten väliä pidennettiin.

Yleensä hevoset saivat tehdä leipätyönsä loppuun ilman, että niitä olisi suoranaisesti lopetettu traktoreiden ja muiden koneiden tieltä. Vanhat hevoset jätettiin usein toissijaisiin tehtäviin, vaikka tilalle hankittiinkin traktori. Monet pitivät ainakin yhtä hevosta, vaikka sitä ei enää tarvittukaan työhön. Uskollisesti palvelleen hevosen lopettaminen olisi ollut isännälle liian raskas tehtävä. Ihmisen ja hevosen suhde on usein läheinen. Hevonen on ollut sekä ystävä että arvostettu työtoveri.

Kuvassa suomenhevonen. Suomen maatalousmuseo Sarka.

Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmiin kuuluu runsaasti hevosiin liittyvää esineistöä, sillä niillä on ollut niin kiinteä yhteys maatalouteen. Kuolaimia käytetään hevosen ohjaamiseen. Suitsissa kiinniolevat kuolaimet asettuvat hevosen suussa hampaattomaan kohtaan eli hammaslomaan. Ohjat puolestaan kiinnitetään kuolaimiin. Sarka-museon kokoelmista löytyy useammat erilaiset kuolaimet.

Maria Vanha-Similä, amanuenssi, Suomen maatalousmuseo Sarka

Nivelkuolaimet Suomen maatalousmuseo Saran kokoelmista.