Kahdensadan näyttelyn Sarka
Kahdessakymmenessä vuodessa Suomen maatalousmuseon näyttelytoiminnassa on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Vuosien saatossa on toki ollut pieniä suvantovaiheitakin, mutta pääsääntöisesti museon kaksikymmentä ensimmäistä vuotta ovat olleet hyvin aktiivista näyttelytoiminnan ja sen kehittämisen aikaa. Museolla on kokeiltu erilaisia näyttelytoiminnan muotoja, vakiinnutettu hyväksi havaittuja käytäntöjä ja luovuttu toimintatavoista, jotka eivät ole toimineet toivotulla tavalla. Olemassaolonsa aikana museo on lähes kolminkertaistanut näyttelypinta-alansa!
Kaikki alkoi tietenkin museon ensimmäisestä perusnäyttelystä, joka valmistui museon avajaisiin 2005. Tästä näyttelystä on yhä nähtävillä sen johdanto-osa, museon aulassa sijaitseva rakastettu pienoismalli Ajan virta. Näyttelyn käsikirjoitti kirjailija Kirsti Manninen, joka myöhemmin laati käsikirjoituksen myös lyhyempiaikaiseen maatalouden naisista kertoneeseen Emäntä -näyttelyyn. Talon ulkopuolisten käsikirjoittajien käyttäminen on ollut Sarka-museossa melko harvinaista. Pääsääntöisesti omat näyttelyt on käsikirjoitettu vakituisen henkilökunnan tai näyttelyhankkeeseen palkatun projektityöntekijän voimin.
Museon ensimmäisenä taidenäyttelynä nähtiin heti avajaisvuonna Martina Motzbäuchelin Field Studies. Se ripustettiin museon aulan ja seminaaritila Riihen seinille. Riihi toimikin vuosia muun toiminnan ohessa näyttelytilana, jonka näyttelyt vaihtuivat noin 1-6 kk välein. Mainittakoon, että vuosia myöhemmin, vuonna 2016, Martina Motzbäuchelin lahjoitti Field Studies -teoskokonaisuutensa museolle ja näitä töitä on nähtävillä yhä museon eri tiloissa.
Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.
Museon niin sanottu vaihtuvien näyttelyiden tila sijaitsee perusnäyttelyn välittömässä yhteydessä, rakennuksen näyttelysiiven aulanpuoleisessa päädyssä. Tilan ensimmäisenä näyttelynä nähtiin vuonna 2006 Maatalouden ensimmäisiä, joka nimensä mukaisesti esitteli esimerkiksi esilaisia suomalaisen maatalouden ensimmäisiä työvälineitä. Vaihtuvien näyttelyiden tilan näyttelyrytmi haki jonkin aikaa muotoaan, mutta vakiintui lopulta sellaiseksi, että tilan näyttelyt ovat olleet pääsääntöisesti kestoltaan vuoden mittaisia.
Vuonna 2006 koettiin myös ensimmäinen museon seinien ulkopuolelle levittäytynyt näyttely, kun osana Jokivarsien kansanperinne -hanketta ITE-taideteokset valtasivat museon pihamaan. Sittemmin museon pihalla ja ladoissa on nähty muun muassa Keksinpäs -näyttelyn maatalouskeksintöjä sekä Viliina Koiviston ja Vilma Merran performatiivinen Viljelijät -teos.
Kuva: Iina Wahlström.
Ensimmäisen perusnäyttelyn jälkeen ei museossa jääty laakereille lepäämään, vaan pian aloitettiin seuraava uusi urakka, jonka lopputuloksena konekannan esittelyyn valmistui niin sanottu Konehalli Konehurmos -näyttelyineen. Konehallin näyttely on ehditty uudistaa vuosien saatossa pariin otteeseen. Vuonna 2010 avattiin Koneista voimaa. Perusteellisen muutoksen tila koki vuonna 2024 avatun On se kone! -näyttelyn myötä.
Vuonna 2009 ripustettiin ensimmäisen kerran näyttely museon ravintolan seinille, kun Loimaan kamerat ry. toi esille jäsenistönsä kuvia. Tästä alkoikin pitkäaikainen näyttely-yhteistyö yhdistyksen kanssa. Ravintolan näyttelyiden vakionäytteilleasettajia ovat lisäksi olleet muun muassa Loimaan Työväenopiston luontokuvakurssi sekä museon tiloissakin kokoontunut akvarellikurssi. Vuosien saatossa museon ravintolasta onkin muodostunut luonteva pienempien, usein paikallisuutta esiintuovien, näyttelyiden paikka. Museo itse on tuottanut ravintolaan myös pieniä kulttuurihistoriallisia näyttelyitä, sekä esitellyt sen seinillä vuosittain valittavaa Kesäkohdettaan.
Vuonna 2010 museon Emäntä -näyttely vuokrattiin Kiuruvedelle. Se oli ensimmäinen kerta, kun museon tuottama näyttely nähtiin muiden toimijoiden tiloissa, mutta ei ole jäänyt viimeiseksi. Muun muassa Mehiläiset -näyttelyä sekä Työväenmuseo Werstaan ja Suomen metsämuseo Luston kanssa yhteistyössä tuotettua Maat, metsät, tehtaat -näyttelyä on vuokrattu muihin museoihin. Vuonna 2016 museo alkoi lainata ilmaiseksi Kylien kertomaa -näyttelyä. Tällä hetkellä museon tarjonnassa on kolme kiertonäyttelyä: säästä ja ilmastosta kertova Hyvän sään aikana, kouluruokailun historiaa käsittelevä Ohrapuuroa ja näkkäriä – Suomalaisen kouluruokailun tarina sekä jo vuodesta 2018 maata kiertänyt Ruisleipä. Sarka-museon tuottamia näyttelyitä on nähty yhteensä jo noin 70 kohteessa, pääasiassa museoissa ja kirjastoissa. Kiertonäyttelyt ovatkin tärkeä osa valtakunnallisen vastuumuseon tehtävää.
Museon kokoelmatyön esittelemiseen museon aulaan rakennettiin vuonna 2012 niin sanottu Aulavitriini. Sen ideana oli toimia muun muassa ajankohtaisten lahjoitusten näyttämönä ja tuoda esiin sellaisia kokoelmien aarteita, jotka muuten jäisivät vähälle huomiolle. Ensimmäinen aulavitriinissä esitelty esine oli karstat. Vuosien saatossa Aulavitriinissä nähtiin muun muassa vanhoja lehtiä, paljepöyttimiä, palkintoja ja kunniakirjoja sekä joulukoristeita.
Museon lähestyessä kymmenen vuoden ikäänsä oli tullut aika perusnäyttelyn uusimiselle. Vuonna 2016 avattiinkin uusi perusnäyttely Maatalouden aika. Perusnäyttelyn uusimisen yhteydessä toteutettiin myös muita näyttytoiminnan uudistuksia. Vaihtuvien näyttelyiden tilan ja perusnäyttelyn välille rakennettiin kaivattu väliseinä, joka mahdollisti vaihtuville näyttelyille itsenäisemmän ilmeen sekä antoi niille enemmän seinätilaa. Uudistuneen tilan ensimmäinen näyttely esitteli Valmetin moottoreita.
Kauaa ei henkilökunta ehtinyt perusnäyttelyuudistuksen jäljiltä hengähtää, kun käsillä oli jo seuraava suurhanke. Viikin lakkautetun maatalousmuseon kokoelma lahjoitettiin Sarkaan ja sen myötä museon tontille nousi uusi rakennus työpajatiloineen ja näyttelyineen. Esineistöltään runsaan Ennen koneita -näyttelyn avajaisia vietettiin keväällä 2019. Samana vuonna Sarka julistautui myös Ruokamuseoksi, jonka tilaksi valjastettiin paria vuotta aiemmin Maatalouden ajan yhteydessä luotu tila, joka mahdollisti vaihtuvien teemojen tuomisen keskelle muuten muuttumattomana pysyvää perusnäyttelyä. Tämän niin sanotun Ruokakulman ensimmäisenä näyttelynä nähtiin Kotimaista, kotimaasta.
Korona-aika toi monella tapaa haasteita museoidenkin toimintaan. Näyttelyiden osalta tämä tarkoitti Sarka-museolla muun muassa näyttelyaikataulujen uudelleen sovittamisia ja digitaalisten opastusten esiinmarssia. Museon ensimmäinen, varsin yksinkertainen verkkonäyttely oli koottu jo vuonna 2013 Suomen maatalousmuseon kokoelmissa olevista Nils Westermarckin valokuvista. Tätä seurasi muutama vastaava näyttely. Verkkonäyttelyiden osalta museo hupsahti uudelle aikakaudelle Ennen koneita ja Maatalouden aika -näyttelyiden digitaalisten versioiden myötä. Sittemmin museo kokosi kaikki verkkosisältönsä digisarka.fi -osoitteen alle.
Koronasulku käytettiin hyväksi. Vaikka seminaaritila Riihi oli näyttelytilana osoittautunut tunnelmalliseksi, liittyi siihen myös suuri haaste; näyttelyitä ei päässyt näkemään aikoina, jolloin tila oli käytössä eli seminaarien, kokouksen, työpajojen ja muiden tilaisuuksien pitopaikkana. Vuonna 2021 museon aulan seinä, sekä Ajan virta -pienoismallia reunustava käytävätila muokattiin kokonaisuudeksi, joka vastasi kooltaan Riihen tarjoamaa seinäpintaa. Aulavitriinistä luovuttiin. Muodostui Aulagalleria, joka siirsi näyttelyt Riihestä kaikkien museokävijöiden nähtäville. Aulagallerian ensimmäinen varsinainen näyttely esitteli museon vuonna 2020 järjestämän valokuvakilpailun satoa otsikolla Ammuu!
Kahdenkymmenen vuoden aikana Suomen maatalousmuseossa on nähty noin 220 eri näyttelyä. Vaikka Aulavitriinin mininäyttelyt laskettaisiin määrästä pois, päästään silti yli 200 näyttelyyn. Se on millä tahansa mittarilla mitattuna aivan hurja määrä!
Näyttelytarjonnassa on alusta alkaen ollut sekä museon omaa tuotantoa olevia että yhteistyössä tuotettuja näyttelyitä. Näiden näyttelyiden sisällöt ovat olleet lähinnä kulttuurihistoriallisia. Yhteistyötä on saatu tehdä sekä useiden muiden museoiden että maatalouteen liittyvien yritysten, yhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyöllä on saatu laajennettua näyttelyiden aihealueita ja tavoitettu uusia yleisöjä sekä saatu uusia näkemyksiä ja oppeja näyttelytyöhön. Esimerkkinä yhteistyönäyttelystä mainittakoon paraikaa esillä oleva, yhdessä Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen kanssa tehty Minun maaseutuni.
Hitusen yli puolet museon näyttelytarjonnasta ovat tuottaneet ulkopuoliset tahot. Sarkaan on vuosien saatossa lainattu ja vuokrattu useita, pääsääntöisesti muiden museoiden tekemiä kulttuurihistoriallisia näyttelyitä. Näyttelylainat ja -vuokraamiset ovat toimintaa, jonka soisi museoalalla yleistyvän; yhden näyttelyn eteen nähdään usein paljon vaivaa, ja mitä laajemmin tehty työ saadaan hyötykäyttöön, sitä resurssiviisaampaa. Hyvänä esimerkkinä näyttelylainoista käy vaikkapa Hotelli- ja ravintolamuseon tuottama Oispa kaljaa!, joka saatiin Sarka-museon Ruokakulmaan vuonna 2021.
Suuren ulkopuolisten näyttelyiden joukon ytimen ovat muodostaneet lukuisat seminaaritila Riihen, aulan ja ravintolan seinillä nähdyt taide- ja valokuvanäyttelyt. Museo on tarjonnut näyttelypaikan sekä useille paikallisille osaajille että myös valtakunnallisesti tunnustetuille tekijöille. Nämä lyhyempikestoiset näyttelyt ovat pitäneet museon näyttelytarjonnan rikkaana ja alati vaihtuvana.
20-vuotias Sarka on vakiinnuttanut paikkansa museokentällä, mutta on kulttuuriperinnön vaalijana vielä tuore laitos. Museossa on etsitty omaa linjaa ja tapoja, joilla museo voi parhaiten tuoda esiin kirkasta ydintään – maataloutta – kunnioittavalla, monipuolisella ja haastavia aiheitakaan kaihtamattomalla tavalla. Samalla on tasapainoiltu valtakunnallisuuden ja paikallisuuden kesken. Sarka onkin halunnut olla sykkivä osa paikallisyhteisöä, ja toteuttaa samalla valtakunnallista vastuumuseotehtäväänsä laadukkaasti.
Tämän katsauksen kirjoittaminen oli henkilökohtaisesti huima nostalgiaretki läpi museon toimintavuosien. Oma työsarkani maatalousmuseossa alkoi hitusen ennen museon avaamista ja päättyi juhlavuoden kynnyksellä, 20-vuotista Sarka-putkeani tosin katkoivat muutamat opinto- ja työvapaat. Tehtäväkenttääni ehti näyttelyiden lisäksi mahtua toki monenlaista muutakin, mutta tekemisen suunta on aina ollut yleisöjä kohti. Työ Saran näyttelyiden parissa on ollut loputtoman antoisa, paikoin haastava, ja hyvin opettavainen näköalapaikka sekä museo- ja näyttelymaailmaan että suomalaiseen maatalouteen. Monet Saran näyttelyprojektit ja niihin liittyvät kohtaamiset ovat saaneet pysyvän paikan sisimmässäni.
Iina Wahlström
Kirjoittaja on museon pitkäaikainen näyttelyamanuenssi, joka työskentelee nykyisin näyttelytuottajana Porvoon museossa.
