Hometta Maatalousmuseon katossa. Kuva: Juha Kurki.

Homeinen juttu-Tarina Viikin kokoelmasta I

Tammikuussa 2016 Helsingin yliopistomuseon projektisuunnittelija kävi tekemässä rutiininomaisen tarkistuskäynnin yleisöltä suljettuna olleen Maatalousmuseon tiloissa Viikissä. Hän havaitsi järkytyksekseen, että rakennus oli sisältä painajaismaisessa kunnossa: sekä museoesineiden päällä että seinillä kasvoi rehevä homekasvusto. Mitä ihmettä oli tapahtunut?

Viikin maatalousmuseo siirrettiin yliopiston maatalous-metsätieteelliseltä tiedekunnalta Yliopistomuseon hallintaan 2012 museota osa-aikaisesti hoitaneen henkilön jäätyä eläkkeelle, ja resurssipulan vuoksi Maatalousmuseo on ollut suljettuna siitä lähtien. Jussi Paatelan 1930-luvulla suunnittelemassa museorakennuksessa oli kattava valikoima esineistöä 1700−1900-luvuilta maatalouteen ja sen sivuelinkeinoihin liittyen. Kokoelman perustana on Gösta Grotenfeltin keräämä aineisto. Grotenfelt toimi Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston johtajana 1800-luvun lopulla ja Helsingin yliopiston maanviljelysopin professorina 1900-luvun alussa. Kyseessä on kansallisesti äärimmäisen arvokas kokoelma, jolla on myös kansainvälistä merkitystä.

Homeeseen palatakseni: seurasi hätääntynyttä asian selvittelyä yliopiston Tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa. Kävi ilmi, että joulukuussa tiloissa oli ollut kaksikin vesivahinkoa puiden juurten rikottua maan alla kulkevan putken. Tieto ei jostain syystä ollut kulkenut Yliopistomuseoon saakka. Maatalousmuseon rakennuksessa on tuloilmalämmitys, joka kuljettaa lämmintä ilmaa ylipaineistetusti tuloilmasäleiköiden kautta museorakennukseen. Tammikuun alun kovat pakkaset jäädyttivät kosteuden ovenrakoihin niin, että rakennuksesta tuli täysin ilmatiivis. Kehittynyt kosteus pääsi tekemään tuhojaan todella tehokkaasti.

Tapahtuneesta tehtiin vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön, ja Yliopistomuseolla alettiin kuumeisesti miettiä, miten tästä selvittäisiin. Erityisen haastavaksi tilanteen teki vielä se, että yliopistolla oli käynnissä yt-neuvottelut ja oli ehdoton rekrytointikielto. Irtisanomisia myöhemmin keväällä tulikin; Yliopistomuseon vakinaisesta henkilökunnasta sai lähteä kolmannes – kaikki määräaikaiset kokoelmatyöntekijät olivat joutuneet lopettamaan jo edellisen vuoden lopussa.

Konservaattori Heidi Wirilander kutsuttiin tutkimaan tilannetta. Yhteistyössä konservaattorin ja HY:n tila- ja kiinteistökeskuksen kanssa alettiin suunnitella toimia Maatalousmuseon kokoelman pelastamiseksi. Projektiin rekrytoitiin museossa aikaisemminkin määräaikaisissa työsuhteissa olleita museoammattilaisia henkilöstövuokrausfirman kautta.

Umpeen jäätyneet ulko-ovet Maatalousmuseolla tammikuussa 2016. Kuva: Juha Kurki.

Projektisuunnittelijan ohjauksessa tämä ns. pelastustiimi alkoi tehdä esineiden taustaselvitystyötä. Ihan aluksi kaikki arkistot ja kortistot siirrettiin museorakennuksesta vetyperoksidikäsittelyyn, josta ne kuljetettiin museon työskentelytiloihin, ja projektityöntekijät skannasivat ne hengityssuojaimin varustautuneina.

Yliopistolla on Viikin alueen laboratorioissa käyttökokemusta vetyperoksidikaasutuksesta. Sellainen päätettiin tehdä myös museorakennuksen sisällä, koska esineistön puhdistamiseen ei heti ollut mahdollisuutta. Rakennuksen kaasutuksella ja väliaikaisen ilmanvaihdon rakentamisella saatiin homekasvu pysähtymään. Suojavarusteisiin pukeutuneet pelastustiimiläiset aloittivat alkuinventointikuvaukset museossa.

Homeen peittämä eväslaukku, mäyrän nahkaa ja turkista. Kuva: Susanna Hakkarainen.

Työskentelytiloiksi alettiin suunnitella konservaattorin ehdotuksen pohjalta museorakennuksen viereen pystytettävää sääsuojatelttaa. Sitä varten Helsingin kaupungilta haettavaa toimenpidelupaa jouduttiin odottamaan useita kuukausia. Varsinaiseen puhdistusprojektiin päästiin käsiksi vasta elokuussa, eli 8 kuukautta vesivahingon tapahtumisen jälkeen. Sääsuojateltassa oli kolme osiota: alipaineistettu halli 1 esineiden mekaaniseen puhdistukseen, halli 2 kaasutuskäsittelyyn ja halli 3 valokuvaamiseen, inventointiin ja pakkaamiseen. Halli 1 oli alipaineistetun yhdyskäytävän kautta yhteydessä museorakennukseen, ja yhdyskäytävän yhteyteen rakennettiin erillinen koppi liuotinpuhdistusta varten. Lisäksi telttojen vieressä oli sosiaalitilana toimiva työmaakoppi.

Projektityöntekijät suojavarusteissaan museorakennuksessa esineiden siirtoa työskentelyhalleihin valmistelemassa. Kuva: Jenni Luonuankoskis, Helsingin yliopistomuseo.

Keväällä Suomen maatalousmuseo Sarka tarjoutui ottamaan kokoelmiinsa puhdistetun Maatalousmuseon kokoelman, mikä sopi tilakustannuksia vähentävälle yliopistolle mainiosti. Kokoelman siirtämisestä tehtiin syksyllä aiesopimus. Suurin osa Maatalousmuseon kokoelmasta odottaa Yliopistomuseon väistötiloissa uuden Loimaalle toteutettavan rakennuksen valmistumista. Joitakin esineitä kokoelmasta lahjoitettiin myös muille museoille, kuten esimerkiksi tervanpolttoon liittyvä aineisto, joka meni Suomen metsämuseo Lustoon Punkaharjulle.

Projektityöntekijä Sanna-Mari Niemi pakkaa inventoitua esinettä työskentelyteltassa. Kuva: Jenni Luonuankoski, Helsingin yliopistomuseo.

Tavoitteeksi oli asetettu, että noin 1500 esinettä puhdistetaan, ja tuohon tavoitteeseen loppukesän ja syksyn kuluessa päästiinkin. Kokoelmassa oli paljon huonokuntoisia esineitä, kaksoiskappaleita, esineitä ilman kontekstitietoja ja esineitä, joiden materiaaleista hometta on vaikea puhdistaa, joten poistojakin tehtiin aika lailla. Tammikuussa 2017 teltta purettiin, projektikoordinaattori viimeisteli projektin ja rakennus tyhjeni kokonaan viimeisten poistojenkin lähdettyä tiloista. Urakka oli melko lailla valmis Ylipistomuseon osalta.

PS. Tiesittekö, että sanonta olla takapajulla merkitsee alkujaan reessä perimmäisenä istuvaa, sillä hänen istuinpaikkansa alla oli takimmainen paju, joka kannatti reen kansilautoja? Yliopistomuseon pelastustiimi oppi syksyn aikana, että kielessämme on monia agraaritalouden piiristä olevia sanontoja ja käsitteitä, joiden alkuperäinen merkitys on ehkä jo unohtunut.

Tämän blogitekstin kirjoitti Yliopistomuseon kokoelmapäällikkö Jaana Tegelberg.
Juttu on julkaistu alun perin 15.2.2017 Suomen maatalousmuseo Saran edellisessä blogissa.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa