Esinenosto: raastinmylly

Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka.

Esinenoston aiheena on tällä kertaa Ruokakulman Kätevää eikö totta? –näyttelyssä esillä oleva raastinmylly.

Kyseinen Zylizz-merkkinen raastemylly oli käytössä 1970-luvulla. Se on tehty muovista lukuun ottamatta metallista raastinrullaa ja on väriltään pirteän oranssi. Raastimessa on veivi, jota pyörittämällä raastinmylly raastaa. Pohjassa on imukuppi, joka pitää raastimen paikallaan pöydällä. Saran kokoelmiin kyseinen raastemylly on päätynyt Kajaanista. Raastinmyllyllä on varmasti raastettu porkkanoita, onhan porkkanaraaste suosittu lisuke, mutta samalla raastimella on voitu raastaa esimerkiksi myös juustoa.

Kyseisen raastemyllyn voi sanoa kuvaavan hyvin aikaansa. 1900-luvulla ruoanlaitto ja tarjoilu alkoivat muuttua uusien keittiövälineiden yleistyttyä. Pakastin ja jääkaappi helpottivat ruoan säilytystä ja vuosisadan loppupuolella suomalaisiin talouksiin alkoi ilmestyä myös muun muassa mikroja, leipäkoneita ja leivänpaahtimia. Myös keittiövälineiden materiaali koki muutoksen, sillä 1960-luvulla muoviesineet alkoivat yleistyä suomalaisissa kotitalouksissa ja värikkäät muovikipot ja kupit sekä muut muoviset ruoanlaittovälineet alkoivat täyttää keittiöitä. Muovi oltiin keksitty Saksassa 1800-luvun loppupuolella, ja alle vuosisata myöhemmin se oli jo suomalaisillekin tuttu materiaali. Nyt raastemyllyn omistaja saattoi laittaa ylimääräisen raasteen muovipussiin odottamaan seuraavan päivän ateriaa, ja jos astioiden pesu oli jostain syystä vaivalloista, saattoi ruoan syödä vaikka kertakäyttöaterimilla ja nauttia ruokajuoman kertakäyttöisestä muovimukista.

Muovisten halpojen esineiden yleistyessä myös suhde esineisiin ja omistamiseen on muuttunut. Tämä kyseinen raastinmylly on päässyt museoon asti, mutta sukupolvelta toiselle säilyviä perintöesineitä niistä ei useinkaan tule. Muovi ja muoviesineet nähdäänkin usein kertakäyttöisinä, vaikka muovi säilyykin erittäin pitkään. Erilaiset muoviesineet voivat tehdä elämästä helpompaa, mutta nykyään sen käyttöä pyritään vähentämään vaikkapa ottamalla ruokakauppaan mukaan oman kestokassin. Mitä tulee oranssiin raastemyllyyn, sen voi kuvitella pysyvän raastamiskelpoisena ehkä jopa vuosisatoja.

Lähde: Ritva Kylli, Suomen ruokahistoria