Suo- eli nevasukset

Heinäkuussa koittaa heinätöiden aika. Heinää käytettiin eläinten rehuna sisäruokintakauden aikana. Ennen kylvöheinän yleistymistä 1800-luvun lopulla karjalle tarvittava rehu kerättiin kuitenkin luonnonniityiltä. Mitä enemmän heinää saatiin heinänteon aikana kerättyä, sitä paremmin saatiin lantaa peltojen lannoitukseen. Viljelyn kannalta oli siis tärkeää taata karjalle kattava määrä ruokaa talvikaudella.

Koska heinä kasvoi luonnonniityillä, joutui ihmiset keräämään heinää mitä erikoisimmista paikoista. Parhaimmat niityt sijaitsivat ranta-alueilla, joten suuri osa luonnonniityistä sijaitsivat jokien ja järvien rannoilla sekä saarilla. Vanhat kaskialueet olivat myös yleisiä luonnonniittyjen kasvupaikkoja. Niittyjä kasvoi myös soilla ravinteikkaan ja kostean maaperänsä ansiosta.

Heinäkuun kuukauden esinettä, suosuksia, käytettiin heinänteossa soisilla alueilla. Suksien avulla heinätyöläinen ei uponnut soiseen maahan kesken töidensä. Suo- eli nevasukset tehtiin yksinkertaisimmillaan neljästä kuusenoksasta ja kahdesta laudan pätkästä. Itä-Suomessa saatettiin myös turvautua perinteisiin hiihtosuksiin, jos suosuksia ei ollut.

Nämä suosukset on valmistettu kahdesta taivutetusta oksasta, jotka kaartuvat hieman ylöspäin. Suksiin on nauloilla kiinnitetyt laudat. Suksissa on jalansijat ja lautojen sivuilla on aukot, joiden kautta saa pujotettua osin kuoritusta oksasta taivutetun lenkin. Toisessa suksessa lenkki onkin vielä tallella. Toisen puulaudan päälle on kaiverrettu ristikkomaisia viiltoja. Sukset on 172cm pitkät ja 19 cm leveät.

Suosukset ovat aikanaan kuuluneet Viikin maatalousmuseon kokoelmaan. Nykyään suosukset ovat esillä museomme Ennen koneita -näyttelyssä, joka esittelee entisen Viikin maatalousmuseon esineistöä. Suosukset löytää käyttötarkoituksensa mukaan heinäntekoa käsittelevältä osastolta.