02/2012 Vanikkakaulin

Helmikuu_2012_vanikkakaulin

Armeijan näkkileipää kutsutaan nimellä vaneri tai vanikka. Leivän kovuuteen viittaavat myös nimitykset panssarivanikka ja pomminkestävä. Perinteinen juureen leivottu, kuivattu ruisleipä onkin todella kovaa ja kestää hyvin kuljetuksen. Se on myös kevyttä ja säilyy oikein säilytettynä pitkiä aikoja.

Etenkin talvisodan (1939-1940) aikana lottien talkoilla leipomalla leivällä oli suuri merkitys kenttäjoukkojen muonituksessa. Koko talvisodan ajan lotat toimittivat armeijalle yli 100 000 kiloa leipää päivässä. Vanikkaa leivottiin ja toimitettiin edelleen myös jatkosodan aikana, mutta raaka-ainepulan vuoksi määrät olivat pienempiä. Rintamalla leivän tärkeys korostui etenkin tilanteissa, joissa keittoruokaa ei voitu valmistaa tai kuljettaa. Päivittäisen leipäannoksen riittävyys vaihteli miesten aktiivisuuden mukaan – toisinaan 400-500 gramman annoksesta jäi osa käyttämättä kun varsinkin nuorille miehille ja liikuntasotavaiheessa annos oli riittämätön.

Leipää tuotiin joukkojen muonitukseen myös ulkomailta, kotimaassa leivottua pidettiin kuitenkin tuontileipää laadukkaampana. Ruotsalainen näkkileipä oli liian haurasta ja mureni helposti kuljetuksen aikana. Laadukasta suomalaista leipää toimitettiin raaka-aineita vastaan myös Saksan armeijalle. Paljon kaivattua tuoretta leipää leivottiin jonkin verran muonitukseen lähetyistä suurusjauhoista.

Kuljetuksen sujumiseksi leivällä oli määrätty muoto, sota-ajan vanikka tehtiin pellistä valmistetulla neliön muotoisella muotilla (katso kuukauden esine 04/2008). Näkkileivän pinnan kuvio saatiin aikaan kaulimella, jonka pintaan oli veistetty pyramidimaisia nystyjä. Kaulin teki taikinaan reikiä, jotka estivät sitä kohoamasta liikaa ja tekivät kovasta leivästä ohutta, helpommin taitettavaa ja syötävää. Valmiit leivät pakattiin nelikulmaisiin pahvilaatikoihin, joihin mahtui 17 kg leipää, ja toimitettiin armeijan keräyspisteisiin.

Helmikuun kuukauden esineeksi valittu suurikokoinen, 55 cm pitkä vanikkakaulin on kotoisin Rengon pitäjästä, Mannilan talosta, jonka leivintuvassa lotat leipoivat leipää sotien aikana.