Sokerijuurikkaan harvennuskuokka

Sokerijuurikkaan viljely alkoi Suomessa varsinaisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se yleistyi erityisesti maan lounaisosissa, johon juurikkaan jalostusteollisuus keskittyi. Sokerijuurikkaan viljelyyn liittyi pitkään koneellistuneen maataloudenkin aikaan runsaasti käsityötä vaativa vaihe, nimittäin taimien harvennus. Tähän käytetty työkalu, harvennuskuokka, on kesäkuun kuukauden esine.

Sokerijuurikas kasvaa keskimäärin noin puolen kilon kokoiseksi. Mahdollisimman hyvin kasvaakseen taimi vaatii ympärilleen riittävän paljon tilaa. Juurikkaan siemenet ovat hyvin pieniä ja niiden koneellinen kylvö ei pitkään aikaan mahdollistanut siementen sijoittamista peltoon sopivin välimatkoin. Siemeniä ja myös pieniä taimia nousi kylvetyistä riveistä aivan liian taajaan ja niistä osa piti poistaa, jotta juurikkailla olisi mahdollisuudet optimaaliseen kasvuun. Harventamiseen tarvittiin paljon käsipareja sekä tarkoitukseen sopiva työkalu, harvennuskuokka.

Sokerijuurikkaan harvennuksessa työasento on hankala ja työ vaati tekijöiltään notkeita niveliä. Tämän vuoksi sokerijuurikasviljelmät tarjosivat sesonkityötä erityisesti nuorille. Tässä kuvassa tytöt harventavat juurikkaita Janakkalassa kesäkuussa 1962. Kuva: Erkki Voutilainen, Maaseudun tulevaisuus, JOKA, Museovirasto.

Saran kuukauden esineeksi valittu sokerijuurikkaan harvennuskuokka on varsineen noin 20 cm pitkä ja teräosastaan noin 15 cm leveä työkalu. Esineen terä on metallia ja varsi puuta. Kun taimien tavoiteltu lopullinen välimatka toisistaan oli noin 20 cm, pystyi tällaisella 15 cm:n terällä pyyhkäisemään sopivasti maasta välissä kasvavat ylimääräiset taimet pois. Tämä kuokka on lahjoitettu museolle Loimaan ammatti-instituutista vuonna 2004.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa