05/2005 Lantareki

Pellon kasvuvoimaa vahvistava lannoitus perustui ennen navettasontaan. Peltoja on lannoitettu pienessä määrin esihistorialliselta ajalta lähtien. Tuhka ja eläinlanta säilyttivät asemansa 1950-luvulle asti. Vielä 1960-luvulla eläinlannan osuus pellonparannuksessa oli merkittävä, sittemmin karjanlannan merkitys on vähentynyt.

Lannan ajo pellolle oli mittava toimenpide. Pellolle vietiin nautojen ja lampaiden lantaa, hevosenlantaa käytettiin vain kasvi- ja perunamailla. Lannan irrotus tunkiosta, kuormaus ja hevosajo olivat miesten työtä. Lannan levitys puolestaan oli naisten työtä. Joskus isoja sontakokkareita oli rikottava jopa käsin. Lannan käsittelyn väitettiin pitävän kädet pehmeinä, jotta työ olisi tuntunut mielekkäämmältä.

Lantaa ryhdyttiin viemään vainioille kevättalvella. Sitä voitiin viedä pellolle myös talvella tai sulan maan aikana. Lannoitukselle epäedullista olivat tosin lantapatteriin suuntautunut pitkäaikainen auringonpaiste sekä lumien sulamisvedet, jotka liottivat lannasta voimaa.

Kuvassa olevan lantareen malli on karjalaista. Museolle se on lahjoitettu kesällä 2004 Loimaalta, Metsämaalta. Reki on leveydeltään 78,6 cm, korkeudeltaan 54,5 cm ja pituutta sillä on 237 cm. Laidat muodostavat erillisen kehikon, joka on helposti nostettavissa pois.