Sarka-museon pienet ja isommatkin vierailijat voivat kesän ajan nauttia Ruokakulman uudesta näyttelystä Suu tötterölle! – Lipaisu jäätelön historiaa. Näyttelyssä perehdytään jäätelön kulttuurihistoriaan meillä ja muualla. 

Hienostopiireistä kahviloihin ja markettien pakastealtaisiin

Jäätelöitä ja sorbetteja on tarjoiltu Euroopan kuninkaallisille jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Jo seuraavalla vuosisadalla suurkaupunkien kasvava porvaristo nautti jäätelöä katukuvaan ilmestyneissä kahviloissa. Ensimmäisten jäätelökoneiden tulo markkinoille 1840-luvulta lähtien helpotti herkun valmistusta ja toi sen yhä useamman ulottuville. Ravintoloiden ja kahviloiden mielikuvitukselliset jäätelöannokset jäähdytettiin muoteissa esimerkiksi kukkien, simpukoiden, hedelmien tai eläinten muotoisiksi. Ne nimettiin usein kuuluisuuksien, kuten hallitsijoiden, näyttelijöiden, muusikoiden ja kirjailijoiden mukaan. Tarjolla oli mm. Napoleon-, Sarah Bernhardt- ja Chateaubriand-nimisiä jäätelöannoksia.

Varhainen jäätelökulttuuri Euroopan metropoleissa saattaa tuntua hiukan vieraalta täällä peräpohjolassa, mutta jotkut kaiut kantautuvat kauas. Lapsuuttaan 1990-luvulla viettäneet suomalaiset saattavat vielä muistaa kahviloiden jäätelöannokset, joiden pohjalla oli säilykepersikoita ja pinnalla kermavaahtoa. Oman aikansa ranskalainen julkkiskokki Auguste Escoffier (1846–1935) suunnitteli jälkiruoan juhlitun australialaisen oopperalaulajan Nelly Melban kunniaksi vuonna 1893. Pêche Melbaan kuului vaniljajäätelöä, persikkaa, kermavaahtoa sekä sokeroituja vadelmia. Annoksesta tuli maailmanlaajuinen hitti ja siitä tehtiin lukuisia muunnelmia.

Saksalainen puutarha-arkkitehti, ruhtinas Herman Pückler-Muskau (1785–1871) sai oman nimikkojäätelönsä vuonna 1839. Hän oli aikansa seurapiirileijona, joka kirjoitti myös matkakirjoja seikkailuistaan. Saksalaisissa marketeissa myydään edelleen tuotetta nimeltä Fürst-Pückler-Eis, eliprinssi Pücklerin jäätelö. Se koostuu kerroksittain ladotusta vanilja-, mansikka- ja suklaajäätelöstä. Makuyhdistelmä tunnetaan myös nimellä Neapolitan ja se on yhä hyvin suosittu sekä Suomessa, että maailmalla. 

Jäätelö saapuu Suomeen

Jäätelö saapui Suomen säätyläisten juhlapöytiin Ruotsin hovin kautta.

Elias Lönnrot lanseerasi termin “jäätelö” vuonna 1874, mistä voimme päätellä, että sanalle oli suomen kielessä tilaus. Tuona aikana herkku oli tosin tuttu vain paremmille piireille. Tavallinen talonpoika oli tyytyväinen, jos ei joutunut menemään nälkäisenä nukkumaan. 

Jäätelöä myyvät katukauppiaat ilmestyivät Suomen kaupunkien kaduille 1800-luvun lopulla. 

Alkuaikoina venäläiset kauppiaat myivät jäätelöä puisista kärryistä, joissa jäätelö pysyi kylmänä jäihin upotetuissa metallisäiliöissä. Kauppiaiden haroshii, maroshii -kauppahuudot ovat kuuluneet monien kaupunkilaisten lapsuusmuistoihin. Maaseudulla herkku tehtiin pitkään itse jäätelökirnussa.

Jäätelön teollinen tehdastuotanto alkoi Suomessa Valion tehtailla vuonna 1934. Aluksi sitä myytiin maitokaupoissa vohvelitötterössä tai vaatimattomasti pienellä lautasella. Jo samana vuonna alettiin valmistaa myös jäätelöpuikkoja, joista tuli nopeasti koko kansan suosikkeja. Nykyäänkin suomalaiset ostavat paljon yksittäispakattuja jäätelöitä.

Valio avasi ensimmäisen varsinaisen jäätelöbaarin Helsingin Lasipalatsiin vuonna 1936. Jäätelö tarjoiltiin pienistä kauniista alpakkapikareista ja uudessa baarissa pääsi maistelemaan myös suuren maailman herkkuja, kuten pirtelöä ja jäätelösoodaa. 

Suomessa jäätelöannoksia ei ole tavallisesti ollut tapana nimetä kuuluisuuksien mukaan. Kahvila-annosten nimet ovat yleensä kertoneet jäätelön mausta tai ne ovat saattaneet olla kuvailevia, kuten “Mansikkapommi” tai “Jäävuori”. Tosin Valion kustantamassa Jäätelökirjassa vuodelta 1979 mainitaan myös jäätelöannos Johanneksen ilmestys, joka esitellään entisen pääministerin, Johannes Virolaisen mielijälkiruokana. Siihen kuuluu suuri kahtia taitettu ohukainen, jonka väliin lusikoidaan vaniljajäätelöä, lakkahilloa ja kermavaahtoa. 

Tänä päivänä suuri osa Suomessa kulutetusta jäätelöstä koostuu markettien pakastealtaiden valikoimasta. Arkisempi asenne herkutteluun lienee merkittävä syy siihen, miksi Suomessa kulutetaan jäätelöä vuosittain enemmän kuin esimerkiksi jäätelömaana tunnetussa Italiassa. Yhteishyvä-lehden mukaan viime vuoden myydyimpiin jäätelöihin lukeutuivat mm. Classic-puikot, Puffetit ja Pingviinituutit. Myös raaka-aineiden alkuperään ja valmistuksen eettisyyteen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Suomessa toimii tällä hetkellä lukuisia pieniä jäätelönvalmistajia, jotka tekevät jäätelöä lähi- ja luomumaidosta.

Kylmästä ilmastosta huolimatta meillä syödään jäätelöä ympäri vuoden, vaikka tietysti kesä tuo tullessaan jäätelökioskit ja kulutus nousee entisestään. Merkkipäiviä ja tapahtumia juhlitaan jäätelötötteröllä, mökeillä mansikkakakun päälle kauhotaan vaniljajäätelöä ja tabloid-lehdistö julistaa vuoden hittijäätelömaun, kuten joka kesä. Mikä on sinun suosikkijäätelösi? 

Suu tötterölle – Lipaisu jäätelön historiaa on esillä Sarka-museon Ruokakulma-tilassa 7.5. – 13.9.2026.

Kirjoittaja Maileena Vaajoensuu on Sarka-museon näyttelyamanuenssi, joka rakastaa pistaasijäätelöä.

Kirjallisuutta:

• Reinders, Pim. 1999. Licks, Sticks and Bricks: A World History of Ice Cream. Rotterdam: Unilever.
• Hokkanen, Kari. 1980. Maidon tie: Valio ja osuusmeijerijärjestö 1905–1980. Helsinki: Kirjayhtymä.
• Koivuniemi, Emilia. 2025. “Suomen suosituimmat jäätelöt ovat tässä! Yllättäjiä mukana.” Yhteishyvä, 1.4.2025. Yhteishyvä-artikkeli

• jäätelö
• jäätelön historia
• näyttelyyn ja syvemmälle
• ruoka
• ruokahistoria
• sarka