27.2.2026 avautuva vaihtuva näyttelymme Köyhät ja maattomat kertoo suomalaisesta maalaisköyhälistöstä. Entisajan maaseudulla asui lukuisia ihmisiä, jotka eivät omistaneet omaa maata ja joiden toimeentulo oli niukkaa ja epävarmaa. Köyhään väkeen kuului monenlaisia ihmisiä lapsista vanhuksiin ja perheellisistä yksineläjiin. Tilanteet ja selviytymiskeinot tässä väestönosassa vaihtelivat paljon.

Näyttelyn suunnitteluvaiheessa tutkimusyhteyshenkilömme tutkijatohtori Kirsi Laine sattui eräänä päivänä tuomaan museolle tilikirjoja alastarolaisen Mälläisten kylän Kärjen talosta 1800-luvun lopulta. Tilikirjat sisälsivät kiinnostavaa tietoa maalaistalon palkollisten elämästä, sillä niihin oli kirjattu huolellisesti paitsi kunkin työntekijän palkat, myös tiedot siitä, mihin työntekijät olivat palkkansa käyttäneet. Tilikirjoja tutkiessa silmiini osui nimi: muonamiäs Kalle Peltola. Talossa oli siis töissä muonamies, eli lähinnä ruokapalkalla työskentelevä, yleensä perheellinen työmies. Tuleva näyttelymme tulisi käsittelemään myös muonamiehiä, joten olisikohan tästä iloa näyttelyn kannalta? Kuka tämä muonamies oli? Nuori? Vanha? Perheellinen? Miten hän oli päätynyt töihin Kärkeen? Ehkäpä Loimaan seudun rippikirjoista selviäisi jotakin? Eikun tutkimaan.

Rippikirjoista ja muista aineistoista selvisikin monenlaista. Muonamies Kalle Peltola ei lopulta päässyt esille lopulliseen näyttelyyn, mutta hänen kauttaan piirtyy yksi tarina siitä, miten tilattomaan väestöön kuuluneen ihmisen elämä saattoi kulkea varsinaissuomalaisella maaseudulla 1800-luvulla.

Muonamiehistä yleisesti

Muonamiehet kuuluivat entisajan maatalousyhteiskunnan tilattomaan väestöön. He olivat tavallisesti perheellisiä työmiehiä, joilla oli oma asunto talollisen mailla ja he tekivät päivätöitä taloon. Nimitys muonamies tulee siitä, että he saivat palkkansa pääasiassa ruokana. Säätyläistiloilla oli töissä muonamiehiä jo 1700-luvulla. Muonamiesten määrä kasvoi voimakkaasti 1800-luvun aikana. 

Tavallinen polku muonamieheksi kulki siten, että renki ja piika menivät naimisiin. Tilan mailta osoitettiin mökki tai rakennuspaikka mökille, jonne tuore aviopari sai muuttaa ja perustaa perheen. Vuosipalkollisena toimineesta rengistä tuli muonamies, joka jatkoi työskentelyä tilalla. Elämäntarinoita on kuitenkin yhtä monenlaisia kuin meitä ihmisiäkin, eikä Kalle Peltolan tie muonamieheksi kulkenut ihan yllä kuvatun perusmallin mukaan.

Torppariperheen poika

Lähdin etsimään Kallea Alastaron seurakunnan rippikirjoista Kansallisarkiston Astia-palvelun kautta, ja löysinkin hänet kirjattuna Kärjen talon 1880-luvun palkollisiin: Työmies Karl Kustaanpoika Peltola, syntynyt 24.11.1834. Syntyneiden ja kastettujen luetteloista Alastarolta sekä lähialueilta en kuitenkaan löytänyt tuona päivänä syntynyttä lasta, jonka nimi olisi ollut Kalle/Karl ja isä Kustaa/Gustaf. Sen sijaan Alastaron Mälläisissä Jaspan puustellissa oli syntynyt renki Gustaf Johanssonille ja Lovisa Henriksdotterille poika Karl 24.10.1834. Tiedot täsmäsivät yhtä numeroa lukuun ottamatta, joten olisikohan kyseessä Kalle? Kyllä vain! Pappi oli merkinnyt vuosien 1847–53 rippikirjaan Karlin/Kallen syntymäpäivän virheellisesti marraskuulle, ja virhe jäi siitä lähtien elämään.

Kallen vanhemmat vuokrasivat Jaspalta Virkamäki-nimistä torppaa. Perheeseen syntyi vuosien kuluessa kahdeksan lasta, seitsemän poikaa ja yksi tytär. Kalle oli perheen toiseksi vanhin lapsi. Isoveli Kustaa kuoli kuitenkin jo lapsena, joten Kallesta tuli käytännössä perheen vanhin poika. Torpassa oli töissä myös piika.

Pestipaikasta toiseen

Kalle asui Virkamäen torpassa aikuisikään asti. Parikymppisenä hän meni naimisiin saman ikäisen Maija Stiina Jaakontyttären kanssa. Tuore aviopari muutti Maija Stiinan vanhempien luokse Kärjen talon mailla sijaitsevaan Paltan torppaan. Täällä perheelle syntyi kaksi lasta: tytär Edla Maria (s.1860) ja poika Karl Johan (s.1862). Perhe asui Paltassa nelisen vuotta ja sitten he lähtivät kiertämään pariksi vuodeksi vuosipalkollisina kylän muihin taloihin. Vuonna 1866 perhe muutti takaisin Virkamäen torppaan. Samana vuonna syntyi tytär Amanda Sofia. Suurina nälkävuosina perhettä koetteli 5-vuotiaan Karl-pojan kuolema nälkätalvena 1867.

Virkamäen torppa siirtyi nyt uuden vuokralaisen, Johan Mattsonin, haltuun. Virkamäessä vielä asuneet Jacob-veli ja Kalle perheineen muuttivat pois lapsuudenkodistaan 1870-luvun alussa. Kalle oli silloin kolmekymppinen perheenisä. Perhettä koetteli jälleen yhden lapsen kuolema: tytär Hilma Sofia (s. 1871) kuoli jo vauvana. Seuraavana vuonna syntyi perheen kuopus, Hilma Karolina (s. 1872).

1870-luvulla perhe oli kirjoilla useissa eri taloissa Mälläisissä. Kalle siirtyi vuonna 1872 töihin Kärjen taloon vaimonsa sekä 6-vuotiaan Amandan ja Hilma-vauvan kanssa. Perhe oli talossa töissä pari vuotta, kunnes he siirtyivät Pietin rustholliin. Pietissä oltiin kirjoilla vain hetki, ja sieltä perhe siirtyi töihin Konkkaan. Tässä vaiheessa Kallesta tuli vuosipalkollisen sijasta ilmeisesti ensi kertaa muonamies, sillä perhe pysyi kirjoilla Konkassa noin kahdeksan vuotta. Myös Edla-tytär tuli muun perheen kanssa samaan aikaan piikomaan Konkkaan, mutta hän muutti yhden pestivuoden jälkeen 16-vuotiaana Vampulaan.

Muonamiehenä Kärjen talossa

Kalle siirtyi jälleen töihin Kärjen taloon vuoden 1883 lopulla, 49-vuotiaana. Vaimo Maija Stiina ja 11-vuotias Hilma-tytär muuttivat hänen mukanaan. Amanda-tytär työskenteli jo omillaan piikana. Hilma lähti Kärjestä 15-vuotiaana piikomaan Alastaron kylien muihin taloihin, mutta Kalle ja Maija Stiina jäivät kirjoille Kärkeen koko loppuelämäkseen. Peltola-sukunimi tuli käyttöön tänä aikana.

Millaista Kallen elämä oli muonamiehenä? Kalle teki tilikirjojen mukaan Kärkeen 2 työpäivää viikossa. Joissakin tapauksissa muonamiehet työskentelivät taloissa renkien tapaan joka päivä, mutta tyypillisesti muonamiehet olivat osa-aikaista työvoimaa, ja työpäiviä tehtiin tavallisesti 2–4 viikossa. Palkaksi Kalle sai enimmäkseen ruista, mutta myös muuta viljaa ja rahaa. Hän sai palkaksi myös siemenviljaa – vuodesta riippuen ohraa, kauraa tai perunoita –, eli osa perheen toimeentulosta saatiin omasta maanviljelystä. Luultavasti perheellä oli asuntonsa läheisyydessä pieni pala talolta vuokrattua viljelysmaata. 

Kärjen tilikirjoista löytyy myös Peltolan Maija Stiina -niminen työnainen, joka oli mukana isoissa urakkatöissä, kuten elonkorjuussa ja pellon kuokkimisessa. Nimen perusteella kyseessä olisi Kallen vaimo. Ennen työkoneita maatalouden kausityöt vaativat paljon työvoimaa, joten Maija Stiinakin tarvittiin talolle töihin tällaisina aikoina.

Rahapalkat Kalle käytti mm. tupakkaan, silakkaan, vaatteisiin, kenkiin, työkaluihin, lääkäriin, riihen lämmityspalkkioon ja myllytulliin. Juhlapyhiksi, kuten jouluksi ja pääsiäiseksi, Kalle sai talosta nisuja ja ”kakoksia”, eli aineksia juhlaherkkuihin. Kalle kuoli 75-vuotiaana vuonna 1910 ja Maija Stiina 80-vuotiaana vuonna 1914.

Kirjoittaja Riikka Soininen on vastannut Köyhät ja maattomat -näyttelyn tuotannosta ja tuntee suurta kiitollisuutta Loimaan seudun papeille huolellisesti laadituista rippikirjoista.

• 1800-luku
• alastaro
• Köyhät ja maattomat
• maalaisköyhälistö
• mälläinen
• muonamiehet
• näyttelyntuotanto
• paikallishistoria
• palkolliset
• rippikirjat
• tilattomat
• torpparit
• väestöhistoria