Viljan leikkaaminen ja puiminen olivat hyvin työvoimavaltaisia sesonkitöitä ennen koneiden aikaa. Puimakoneet helpottivat työtä 1800-luvun lopulta alkaen ja erilaiset 1900-luvun alussa käyttöön tulleet hevosvetoiset elonleikkuukoneet auttoivat leikkaustyössä. Näistä teknisistä apuneuvoista huolimatta väkeä tarvittiin paljon, varsinkin kun monet suhtautuivat eloleikkuukoneisiin epäluuloisesti ja leikkasivat edelleen sirpillä ainakin leipäviljan.

Suomessa ensimmäiset kokeilut hinattavilla leikkuupuimureilla tehtiin 1930-luvulla ja tulokset olivat rohkaisevia. Kun maatalouden koneellistuminen pääsi kunnolla vauhtiin 1950-luvulla, itsekulkevat puimurit valtasivat markkinoita ympäri maailmaa. Suomessakin suurikokoiset Massey-Harris-puimurit kiinnostivat valtavasti ja huolimatta korkeasta hinnasta myös myivät hyvin. Kotimainen puimakoneteollisuus näki markkinoidensa katoavan ja osa valmistajista löi hanskat tiskiin. Porilainen Sampo-puimakoneiden valmistaja Rosenlew tarttui härkää sarvista ja alkoi kehittää omaa itsekulkevaa puimuria.

Monien vaikeuksien jälkeen tuotanto saatiin käyntiin vuonna 1956 ja ensimmäiset puimurit myytiin seuraavana vuonna. Sampo 657LP oli suosittu keveytensä ja leveiden renkaidensa ansiosta, sillä pystyi puimaan kosteammallakin vainiolla. Kehitys kulki kohti suurempia ja tehokkaampia koneita ja Rosenlew toi vuonna 1965 markkinoille aivan uuden mallin Sampo 10:n. Se oli voimansiirroltaan ja hydrauliikaltaan huippunykyaikainen puimuri sekä samalla kevyt ja helppokäyttöinen. Nopeasti Sampo saavutti 50% markkinaosuuden kotimaan puimurimarkkinoilla.

Kuukauden esineeksi valittu Sampo 10 leikkuupuimuri on saatu Saran kokoelmiin Kokemäeltä. Puimuri on esillä Suomen maatalousmuseo Saran konehallin On Se Kone! – näyttelyssä.

• koneellistuminen
• leikkuupuimurit
• maataloushistoria
• museoesineet
• museokokoelmat
• on se kone!
• sampo 10
• sarka